Tietoja Longinojan historiasta

Longinojaa eli mereltä tultaessa Vantaanjoen ensimmäinen latvapuroa, kutsutaan myös Suomen tunnetuimmaksi taimenpuroksi.

Kokosimme yhdessä Longinoja-aktiivi Juha Salosen kanssa otteita puron historiasta vasta-avatuille Longinoja-sivuille. Historia on pitkä, joten asioita sivutaan vain pintaraapaisuina. Puroon liittyy kuitenkin valtakunnallisestikin merkittäviä tapahtumia ja lehdistön huomion keränneitä käänteitä, esimerkiksi Helsingin ensimmäisen lentokentän rakennustyöt, ensimmäinen dokumentoitu sulfaattimaan aiheuttama kalakuolema 115 vuotta sitten ja vieläpä puron latvoilla näytelty ns. “Tattarisuon tapaus”.

Koko tarina löytyy täältä: http://longinoja.fi/longinojan-historia/

Vuoden 1756 isojakokartta, jossa Longinoja meanderoi keskipisteenä. Kansallisarkisto/Maanmittaushallituksen uudistusarkisto.

Kaksi kuva-arvoitusta Vantaanjoelta, osa 2

 Edellisessä kirjoituksessani Vantaanjoen historiasta (linkki tekstiin) kyselin kahden Vantaanjoki-aiheisen postikortin tarkempia kuvauspaikkoja. Useiden henkilöiden avun myötä oikea paikka ensimmäisen kuvan (Helsinki-Helsingfors. Malm. Wanda Å) ottopaikaksi voidaan nyt tarkasti nimetä. Paikka ei ole suoranaisesti Vantaanjoella, vaikkakin Vantaanjoen vesistöön kuuluvalla Keravanjoella, eikä nykymittapuulla Malmilla, mutta kylläkin Malmin peruspiiriissä.  

 Kortti esittää Keravanjoen alaosaa kuvattuna kohti Siltamäen (Brobacka) kestikievaria. Nykyisin mäellä, osoitteessa Kirkonkyläntie 103, sijaitsee vuonna 1919 rakennettu Suomen Turkisteollisuus oy:n tehdaskiinteistö, jossa toimii tällä hetkellä laattamyymälä. Talon historiasta löytyy tietoa yrityksen sivulta. 

Keravanjoki, taustalla Kirkonkyläntie 103 eli Brobacka. Kuva: Rikhard Manninen

Helsinki-Helsingfors. Malm. Wanda Å. Union postale universelle. Kunstanstalt Theodor Eismann, Leipzig. 

 Sinikka Vainion artikkeli Kestikievareita Malmilla ja Tapaninkylässä vuoden 1982 Narinkassa kertoo, että viimeinen paikalla sijainnut entinen kestikievarirakennus purettiin 1980-luvun alkupuolella. Artikkelissa olevan Aarne Laurilan ottaman kuvan perusteella kyseessä oli sama kortissa veneen takana mäellä näkyvä talo. Rakennus näkyy hyvin esimerkiksi vuoden 1969 ilmakuvassa.

 Kortissa oikealla aivan joen rannassa näkyvä kaksikerroksinen rakennus on sen sijaan vailla tarkempia tietoja. Se on mahdollisesti toinen vuoden 1872 kartassa (alla) näyvistä rantarakennuksista, mutta sen suuri koko yhdessä sijainnin kanssa herättää mielenkiintoa. Vaikka rakennus ei matkalaukkua muistutakaan, niin olisiko kyseessä kenties voinut olla Joel Lehtosen kuvaaman kaltainen vuokratalo, jollaiseen kirjailija sijoitti Sakris Kukkelmanin Vantaanjoen rannalle asumaan?

"Rammalla ei ole huvilaa... Hänen täytyy asua vuokratalossa. Se näkyy jo tuolla alangolla, harmaana ja yksitoikkoisena. Kolmikerroksinen ... tai kolmas oikeastaan ullakkohuoneita, törröttäen tasakantisena laatikkona huvilan katolla. Muodoiltaan muistuttaa huvila matkalaukkua. Mutta paljon siihen mahtuu väkeä..."

 -Joel Lehtonen, Rakastunut rampa, 1922

 Korttiarvoituksen selivitystyöhön osallistunut Jürgen Novak kävi toteamassa paikalla edelleen sijaitsevan kivijalan ja kertoi sähköpostiviestissä, että kivijalasta otetulla askelmitalla talon pitkä sivu on ollut 18 metrin luokkaa.

Brobacka, silta ja kestikievari vuoden 1872 Senaatin kartassa Vantaan karttapalvelussa.

 Kestikievarin historiasta tiedetään rantarakennusta enemmän. Helsingistä Hämeenlinnaan kulkevan tien varrella Brobackan mäellä sijaitsi kestikievari jo 1700-luvulla ja aina siihen asti kunnes Helsingistä Hämeenlinnaan valmistui rautatie 1862. Radan myötä kestikievari siirtyi Tikkurilaan. Siirron jälkeen tiloissa toimi nahkurinverstas, josta vähitellen kehittyi Suomen Turkisteollisuus oy. 

Keravanjoen ylittävä silta Siltamäen juurella vuonna 1933. Kuva Finna/Museovirasto.

Kortin kuvan ajankohta sijoittunee aivan 1900-luvun alkuun, mutta Brobackan eli Kirkonkylän holvisilta jää kortin kuvassa juuri katveeseen. Muuten 1800-luvun lopulla valmistunut kivisilta olisi tätä nykyä ainoa maamerkki kortin maisemassa, jonka perusteella tarkan sijainnin olisi voinut paikantaa suoraan antamatta harhaanjohtavien sijaintitietojen hämätä. Silta on myös antanut nimensä nykyiselle Siltamäen alueelle.

 Paikan löytämisessä olivat avuksi ennen muita Rikhard Manninen, Jürgen Nowak ja Juha Salonen, mutta kiitokset myös kaikille muille selvitystyöhön osallituneille ja kuvauspaikkoja ehdottaneille! Toisen kuvan ottopaikan etsintä Nurmijärvellä jatkuu. Hyviä ehdotuksia on tullut mm. Nukarin ja Palojoen suunnilta.   

Kaksi kuva-arvoitusta Vantaanjoelta

Tässä on Vantaanjoki-tietäjille kaksi postikorteiksi painettua kuvaa, joiden tarkempi paikantaminen ei ainakaan itselleni ole aivan helppoa - tekstien mukaan molemmat ovat kuitenkin Vantaanjoelta, toinen Helsingin Malmilta ja toinen Nurmijärveltä. Toinen korteista on painettu Leipzigissä ja toinen Hampurissa, oletettavasti 1900-luvun alussa.  

Helsinki-Helsingfors. Malm. Wanda Å. Union postale universelle. Kunstanstalt Theodor Eismann, Leipzig. 

Malmille sijoitetussa kuvassa näkyy keskiössä olevan soutuveneen lisäksi jyrkkä joenmutka, aivan rantaan rakennettu kaksikerroksinen asuinrakennus lukuisine ikkunoineen sekä läheisellä mäellä oleva pihapiiri. Veneen perässä istuva pariskunta vaikuttaa herraskaiselta. Rannat näyttävät olevan veteen asti laidunnettuja.  Kauempana näkyy muutama valkoinen punakattoinen rakennus. Rakennusten väreihin täytyy kuitenkin suhtautua varauksin, koska kuva on väritetty ja alkuperäinen kuva on mustavalkoinen. 

Jos miettii Malmin sijaintia kartalla, sijoittuu se pikemminkin Longinojan varteen eikä niinkään Vantaanjoen. Joki myös vaikuttaa varsin kapealta ollakseen Vantaanjoki vaikkapa Savelan kohdilla. Jokirantaan rakennettu talo herättää myös ihmetystä - kuten nykyäänkin, oli Vantaanjoki vuosisadan alussa näillä alueilla varsin tulvaherkkä Vanhankaupunginkoskelle rakennetun vesilaitoksen padon takia. Kuvassa näkyvän kaltaista mutkaakaan ei jokiuomasta tahdo löytyä Helsingin alueelta - varsinkaan yhdistettynä kuvan taloihin. Olisiko kuvauspaikka ehkä Longinojalla? Siihen uoma on ehkä liian leveä tai sitten kyseessä on Longinojaan noussut tulva? Vai onko kuva kenties jostain aivan muualta? Helsingin kaupunginmuseo sijoittaa kuvan Malmille.

Vanda å, Nurmijärvi socken. Union postale universelle. Knackstedt & Näther, Hamburg.

Nurmijärvelle sijoitetun kuvan paikantaminen edellyttäisi ehkäpä vieläkin parempaa paikallistuntemusta. Maastonmuotoja on näkyvissä vähän ja kuvan siltaakaan ei enää ole olemassa. Olisiko paikalla kuitenkin edelleen silta? Kenties Myllysilta? Arvailuksi menee...

Hienoja historiallisia tunnelmapaloja molemmat kuvat joka tapauksessa ovat. Jos jollakulla on lisätietoja tai hyviä arvauksia kuvauspaikoista, niin otan tietoja mielellään vastaan.Voit kommentoida suoraan tähän tai kirjoittaa sähköpostia osoitteeseen mikael.manninen(at)gmail.com